Tätä iänikuista väärinymmärrystä, väärin käsitystä. Mitä he tekisivät, jos se yhtäkkiä loppuisi? Antaisivat minunkin „rakastaa” heitä. Tai jotain sellaista muuta vastaavaa, mitä perheissä tehtiin, vaikka ei se siltä kyllä näyttänyt täälläkään.
Taru Korhonen valmistaa sianpaistia wieniläisessä keittiössään. Asia on melko tärkeä, sillä hänen miehensä äiti ja sisko ovat tulossa yhdeltä syömään ja mikäli mikään ei ole muuttunut aikaisemmasta, he olisivat ajoissa ja vaatisivat heti pötyä pöytään. Myös naapurin rouva, eläkkeellä oleva näyttelijätär Frau Berger, joutuu enemmän tai vähemmän vapaaehtoisesti kokemaan sianpaiston vaikeudet, kun Tarun valitsemassa reseptissä ilmenee moniselitteisiä ja epäselviä kohtia. Suurten ponnistusten ja pienten vastoinkäymisten lomassa kaikki vaikuttaa etenevän aivan hyvin, ja Taru toivoo vain yhtä: „Ei enää minusta riippumattomia yllätyksiä.“
Mutta niitä tulee. Miehen siskontyttö, 15-vuotias kukkea ja poliittisesti valveutunut Elisabeth ilmestyy paikalle hänkin. Frau Berger syö sikaa, vaikka on juutalainen. Miehen äiti ja sisko Marie-Luisa tekevät kaiken väärin. Eikä liitto Itävaltalaisen kanssa vaikuta sinetöidyltä sekään. Kuinka kaikki voikin jatkuvasti olla toisin, vaikka mikään ei loputtomasta yrityksestä huolimatta kuitenkaan muutu?
Täydellinen paisti on loistelias romaani ulkopuolisuudesta; halusta, pakosta tai mahdottomuudesta kuulua joukkoon. Se kertoo yrityksestä tehdä oikein tai yrityksestä yksinkertaisesti selvitä hengissä seuraavaan hetkeen. / TEOS
Täydellinen paisti -romaanista kirjoitettua:
Päivän hyvä uutinen on Satu Taskisen voitto Helsingin Sanomien esikoiskirjakilpailussa. Täydellinen paisti oli alusta lähtien myös Finlandia-raadin mieleen. (–). Taskinen näkee itävaltalais-suomalaisen avoperheen pyhäinpäiväaterian valmistelussa kulttuurierojen taistelukentän ja osaa todella ottaa siitä kaiken irti. En lakkaa ihmettelemästä sitä taitoa ja vaistoa, jolla hän kohdistaa lukijan huomion kuhunkin romaaninsa henkilöön, myös hieman salaperäiseen ja ulkopuoliseen naapuriin, juutalaissyntyiseen rouva Bergeriin – hän edustaa tässä hienossa eurooppalaisessa romaanissa toiseutta, jonka osana on jälleen kerran jäädä ulkopuolelle ja murtua.
HANNU MARTTILA, HELSINGIN SANOMAT
Satu Taskisen Täydellinen paisti on hätkähdyttävä esikoisromaani. Se on niitä kirjoja, joista jää ikuinen muistijälki. (–) Täydellisen paistin äärellä saa nauraa vedet silmissä.
HELENA MIETTINEN, KESKISUOMALAINEN
(–) oivaltavaa pohdintaa ja tragikoomisia hahmoja.
HELI KESKINEN, AAMULEHTI
Pitkästä aikaa olen näin hidastellut kirjan kanssa vain pitkittääkseni nautintoa. (–) Satu Taskisen romaanissa kaikuu myös eurooppalainen vieraantuneisuus Franz Kafkan tapaan (–). Taskinen on paistanut erinomaisen maistuvan ja omaperäisesti maustetun herkkupaistin kirjallisille kulinaristeille.
HEIDI LAKKALA, LAPIN KANSA
Henkilöhahmot ovat herkullisia. (–) Romaani kuvaa vierauden tunnetta, joka kumpuaa jostain syvemmältä kuin ulkomailla asumisesta.
SALLA SIMUKKA, SUOMEN KUVALEHTI
Teoksessa vilahtelee myös kitkeränhauskoja huomioita sekä itävaltalaisuudesta että suomalaisuudesta. Paikoin suomalaisuus on kuin myyttinen myyntipuhe, joka koostuu formulasankareista, älypuhelimista, Pisa-tuloksista ja ylivertaisesta julkisesta sektorista. (–) Lopulta on vaikea sanoa, mikä aiheuttaa Tarun räikeänä loistavan ulkopuolisuuden, hän itse vai muut.
ELINA SYRJÄNEN, ETELÄ-SAIMAA
Kirja alkaa hauskana satiirina ja iskee heti naisellisuuden ytimeen, jossa parhaimmillaan täydellisen kontrollin tarve kohtaa fyysisen kömpelyyden. (–) Lihakimpaleen vertautuminen Tarun kohtaloon toimii hyvin, sillä molemmat aiheuttavat melkoisesti ongelmia niin raakoina kuin kypsinäkin.
MARI VIERTOLA, TURUN SANOMAT
Taskinens person- och relationsbeskrivningar är oerhört träffsäkra (–). Romanen är intensiv och ofta är berättandet så levande att det känns som om man själv satt med vid bordet. ANNA VON BONSDORFF, NY TID
Täydellinen paisti on romaani ulkopuolisuudesta, mutta yhtälailla se on romaani siitä, millaista on olla nykyaikainen ihminen, joka elää hyvin pitkälti itsetarkkailun kautta. (–) sanan parhaimmassa mielessä arkinen romaani. Se ei ole pelkästään hyvin kirjoitettu, se on myös hyvin hauska, neuroosien juhla.
ANTTI MAJANDER JA HS-RAATI
Taskinen on onnistunut mainiolla tavalla vetämään yhtäläisyysmerkkejä sinne, missä harva niitä näkee. (–) Omaperäisyydessään ja oivaltavuudessaan Täydellinen paisti on ehdoton helmi syksyn esikoisteosten joukossa.
HEIDI HEINONEN, KALEVA
Suomalaisnainen haluaa järjestää itävaltalaispuolisonsa perheelle ikimuistettavan ihanat pyhäinpäiväjuhlat. Tärkeintä on onnistua valmistamaan täydellinen paisti. (–) Tästä lähtökohdasta syntyy riemastuttava kertomus yhdestä päivästä, ulkopuolisuuden tunteesta ja ihmisten kohtaamattomuudesta. (–) Kirja on tikahduttavan hauska, mutta silti hämmentävän surumielinen.
ANNAMARI SAURE, ME NAISET