Me kaikki tiedämme.
Päivän kulun pitäisi olla selvä. Töiden jälkeen Navidin täytyy poistua luokkahuoneesta, ostaa lahja ja kortti lapsenlapselle ja ajaa syntymäpäiväjuhliin. Myös elämän kulun pitäisi olla kaikille selvä: itseä ja toisia tulee kunnioittaa, ei saa tuottaa kärsimystä, täytyy kantaa vastuunsa – oli se sitten miten pieni tai suuri tahansa. Mutta Navidin vointi on jostain syystä kovin kehno, Sara-vaimon poissaolo ahdistaa ja ajatukset pyörivät yhä laajenevina kehinä. Ja maailma ympärillä vasta pyöriikin: Eurooppa natisee liitoksissaan, eriarvoisuus kasvaa kaikkialla.
Tapahtumat kerrotaan Navidin sisäisen puheen kautta työpäivän loppumisesta iltaan. Satu Taskinen kuvaa nerokkaasti ajatuksen kulkua, ihmistä keskellä kaikista välttämättömimpiä ja kipeimpiä kysymyksiä. Miten tulisi elää, miten suhtautua kärsimykseen, miten auttaa muita, ja miten selvitä myös itse tästä kaikesta? Romaani vaatii hyviä tekoja ja heittäytymistä itsen ulkopuolelle. Mutta huutamisen sijasta Navid ja maailmamme esitetään siinä rakkaudella, koomisen paljaana ja kipeänä. Lapset on hurja kirja. Se muuttuu yksinpuhelua ja yhtä ihmistä suuremmaksi, universaaliksi yritykseksi pysyä inhimillisenä ja elää oikein.
Romaani Lapset on itsenäinen, kolmas osa trilogiaa, jonka kaksi ensimmäistä osaa ovat Täydellinen paisti ja Katedraali. Aikaisemmat romaanit on käännetty saksaksi. Myös Lapset ilmestyy saksaksi Regine Pirschelin kääntämänä ja itävaltaisen Residenz Verlagin kustantamana helmikuussa 2018. / TEOS
Lapset-romaanista kirjoitettua:
Satu Taskinen jatkaa eurooppalaisen sielun kuvausta. (–) Liettualaisen filosofin Emmanuel Levinasin nimi vilahtaa kirjassa kahdesti, eikä syyttä. Levinasin ajattelun ydintä on se, kuinka viha ja piittaamattomuus toista ihmistä kohtaan ovat ylipäätänsä mahdollisia. (–) Navidin kirvelevä monologi löytää takuulla lukijansa. Satu Taskinen on viimeistään tällä kirjallaan noussut aika ylös uuden kotimaisen proosan ranking-listalla.
HARRI NORDELL, HELSINGIN SANOMAT
On kaamea klisee puhua eurooppalaisista romaaneista, mutta Taskisen kohdalla tekstin virittymisestä, rakentumisesta ja mielenmaisemasta paistavat mannermaiset vaikutteet. (–) Kappalejakojen puuttuminen pakottaa keskittymään lauseiden sisäiseen rytmiin ja aistimaan tauot, hidastukset ja kiihdytykset tekstin hengitystä kuuntelemalla. Taskisen sanankäyttötaidon ja kielellisen musikaalisuuden ansioista lähilukuun pakottava teksti synnyttää intiimin läsnäolon tunnun. Siinä on suoran puheen väärentämätöntä kauneutta. (–) lauseita luonnehtii pehmeys ja virtaavuus. (–) Ydinajatustensa tasolla Lapset voi lukea vastapainona, ellei peräti vastakirjoituksena, Bernhardin synkille, toivon ja lohdutuksen kieltäville teoksille. Bernhardin romaanihahmot vastaavat maailman pieleen menemiseen vihalla, mutta Lasten päähenkilö vastaa siihen surulla. Hän ei kuitenkaan jää surunsa vangiksi, vaan puhkeaa esittämään hyvyysvaatimuksia ihmisille ja ihmiskunnalle. (–) Lapsissa tapahtuu se proosan ihme, että yhden ihmisen ääni kasvaa yleisinhimilliseksi ääneksi. Puhe virtaa persoonan, identiteetin, sukupuolen, yhteiskunnallisen aseman ja historiallisen tilanteen asettamien rajojen yli. Taskinen ei ole kirjoittanut pelkästään romaania, hän on kirjoittanut mös koskettavan ihmisyyspuheenvuoron, joka osoittaa että hyvässä taiteessa sopii olla myös paatosta.
TOMMI MELENDER, PARNASSO
Satu Taskisen romaanin Lapset päähenkilön syvästi inhimillinen ääni ei voisi olla onnistuneempi. (–) Hän kirjoittaa komeasti, niin että jokaisen arkisen ajatuksen takana kulkee toisia tasoja. Navidin sisäinen puhe on todella kuin mielen like: ajatusta seuraa havainto, havaintoa uusi ajatus, välähdys, tunne, uusi havainto, muisto ja taas ajatus ja niin edelleen. Navidista kasvaa niin käsin kosketeltava, että hetken kuvittelen tuntevani miehen.
MARJAANA ROPONEN, AAMULEHTI
(–) ja hän, kenelle haluan antaa kaikkein parasta, saa Satu Taskisen Lapset.
MINNA RYTISALO, KALEVA
Romaani hätkähdyttää ajankohtaisuudellaan.
MARISSA MEHR, TURUN SANOMAT
[Lapset-romaanin] loppu on pakahduttavan hieno.
INA RUOKOLAINEN, KESKISUOMALAINEN
Lähes yhteen pötköön kirjoitetussa tekstissä on rytmiä (–).
HERMAN RAIVIO, SUOMEN KUVALEHTI
Kun kirja on vaikuttanut niin vahvasti kuin Lapset on vaikea kirjoittaa mitään, koska samaan aikaan on niin sanaton ja sanoja täynnä. Kun lohtuitkettää koko ajan, kun miettii lukemaansa ja kun pyörryttää, kun ajattelee Lasten päähenkilöä Navidia, joka hänkin tuntee huimausta läpi kirjan. Kun olo on vähän sellainen kun se on, kun on rakkaan ystävän kanssa keskustellut kaksi päivää ja kaksi yötä ja sen jälkeen hänen on pitänyt lähteä kotiinsa, joka on maailmojen ääressä. (–) On olemassa erityinen lukemisen tapa, jota kutsun hartaaksi lukemiseksi. Sen ominaisimmat tunnusmerkit ovat maailman ulkopuolelleen sulkeva keskittyminen, häikäistyminen ja rakkaus luettua tekstiä kohtaan. Ja rakkaudesta, kuten tiedämme „löytyy aina oikea vastaus joka ikiseen pulmaan.“ Se on rakkauden tarjoama happinaamari, jonka lukeminen on lukemista, jossa ei ole aikaa. Lukemista jossa sanat menevät sormenpäistä läpi. Lukemista, jota ei voi lopettaa, vaikka on kamala pissahätä. / Lapset on humanismi. Se on ihmisen osa, taivallus ja yritys elää. (–). Se sytyttää lukijassaan vastaansanomatonta lämpöä, inhimillisyyttä ja kohtuullisuutta. Se läikkyy vasten rintalastaa. Se kasvaa ja laajenee vastarinnaksi nykyistä talousjärjestelmien hallitsemaa kulutuselämäntapaa vastaan. Se vakuuttaa, että sinussa minussa meissä on jo kaikki, jos vaan uskallamme pysähtyä ja kysyä.
READER, WHY DID I MARRY HIM -BLOGI
Tää oli helppo! Suosittelen isälle [isäinpäivälahjaksi] Satu Taskisen Lapset-romaania, joka on jäntevä ja avartava kaunokirjallinen katsaus Eurooppaan ja maailmaan juuri nyt, ylipainoisen keski-ikäisen miehen tajunnasta käsin arvioiden.
JUHA HURME, HS.FI
Rakastan tätä romaania! #Lapset
TARU TORIKKA, RADIO HELSINKI
Parhaimmillaan romaani voi olla kurkistus syvälle ihmismieleen. Sellainen on Satu Taskisen uutuus.
ANNA-LEENA JALAVA, GLORIA
Upeaa kotimaista proosaa!
TÄYSIEN SIVUJEN NAUTINTO -BLOGI
Ajatusten virrassa koko elämä
KUJERRUKSIA.FI -BLOGI